tiistai 30. kesäkuuta 2015

Boheemit Böömissä



Aamulla saavuttiin junalla Prahasta Ceske Budejoviceen. Lipun osto oli odotettua helpompaa, vaikka myyjä ei englantia puhunutkaan. Meillä oli nimittäin mukana tsekinkielinen lappu, johon oli kirjoitettu junan nimi ja numero, määränpää ja kellonaika. Sekä se tärkein: että haluamme perhelipun, sekä lastemme iät. Prahan asuntohotellin omistaja kirjoitti lappusen meille.
Junan laituritieto löytyi helposti infotaululta ja itse laiturikin käytävän varrelta. Kaikki tieto oli tsekiksi, englanniksi ja saksaksi ja selkeästi merkittyä. Juna tuli asemalle minuutin myöhässä, joten voisi sanoa että tsekkiläisellä tarkkuudella. 
Junamatkailuun Tsekin tasavallassa löytyy informatiivinen tietopaketti Karhunkadun Kafka- blogista. Jokusen vuoden vanha, mutta toimii edelleen.

Itse juna oli uusi, siisti ja toimiva. Junassa kiertävä tarjoilukärry myi kylmiä juomia, karkkia ja sipsejä huokeaan hintaan (0.5l vesi ja 0.5l Kozel-olut yht 62kc). Lasten kanssa saatiin rauhassa valloittaa meille loossi, vaikkei paikkalippuja oltukaan varattu etukäteen. 
Maisemat. Oih. Voisi kuvailla että Böömi on Tsekin Toscana. Vehreitä kukkuloita, joiden kyljissä kauniita pikku kyliä. Peltoja, metsiä ja niiden lomassa pieniä kaupunkeja joiden yllä kohoaa punakattoiset kirkontornit kuin vartioimassa valkeiksi rapattujen vanhojen kivitalojen laumoja. Söpöä. 



Ceske Budejovicen aseman kattomosaiikkeja.



sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Suruliputus

Emalimatkat pitää tänään hiljaisen hetken mummoni ja pappani muistolle. Innostukseni maailmaa kohtaa on peräisin heidän uteliaasta ja elämänhaluisesta asenteestaan. Kuvaavaa on, että viimeisen kerran kun vierailin papan luona, tutkimme yhdessä kartastoa 1920-luvulta ja juttelimme niistä matkoista, mitä hän oli mummon kanssa tehnyt. Samoissa paikoissakin oltiin käyty, hän Jugoslavian aikaan, minä silloin kun maa oli jo muuttunut Sloveniaksi. 
Pappaan ja mummoon liitän myös paljon matkamuistoja: unkarilaisen folklore-mekon, kirjavan Kypros-pyyhkeen, puiset maatuskat ja papan nahkavyön jossa luki Jerusalem. 
Hilja ja Lauri. Olen kiitollinen että sain kasvaa kanssanne. Olette mukanani jokaisella matkallani. Teidän ansiostanne maailma jaksaa minuakin hämmästyttää. 

torstai 18. kesäkuuta 2015

Melkein kuin ulkomailla

Mikkelissä tuli piipahdettua tänään päivemmällä. Satamaan on leiriytynyt 18-21.6.15 väliseksi ajaksi melkein koko maailma, eli kansainväliset suurmarkkinat. Ihania makuja ympäri maailmaa! Varsinainen musiikin, kielten, tuoksujen ja makujen sekamelska! 


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Repoveden ketunlenkki



Pienimuotoista kotimaan matkailua päiväretken muodossa toteutettiin kavereiden kanssa lauantaina. Ajettiin auto Valkealaan Repoveden kansallispuistoon Tervajärven sisäänkäynnille ja lähdettiin siitä Ketunlenkkiä kohti. 

Tervajärveltä on Ketunlenkille parin kilometrin matka, ja reitti kulkee metsäpolkua ja järven rantaa myöten. Matkalla bongattiin runsaasti mustikkamättäitä ja pitkänpitkä rantakäärme paistattelemassa päivää puunrungolla. 

Hyvä keli oli innostanut muutkin retkeilijät ulkoilemaan, ja kaikilla nuotiopaikoilla oli väkeä syömässä eväitä ja paistamassa makkaraa. 
Hyvin mekin sinne sekaan sovittiin. Joskin riippusillalla jouduttiin odottelemaan yli pääsyä vartin verran, koska sillalle saa mennä vain yksi kerrallaan 10 metrin välein. 
Ketunlenkki on n. viiden kilometrin mittainen, ja maisemat ovat hienot ja vaihtelevat: järven rantaa, jylhiä kalliota, monenlaista metsää ja tietty kohokohdat: ketunlossi ja riippusilta. Molemmat sattuvat mukavasti ketunlenkin varteen. 

Tervajärveltä Ketunlenkille ja takaisin teki sportstrackerin mukaan n. 10 kilometrin lenkin, sisältäen jonkin verran geokätköjen etsimistä. 
Lisätietoja, ajo-ohjeita ja karttoja löytyy netistä http://www.luontoon.fi/repovesi




perjantai 12. kesäkuuta 2015

Otteita vanhoista matkapäiväkirjoista: Slovenia 2011

Ljubljanassa vierailleet äitini ja pikkuveljeni olivat onnistuneet tartuttamaan Slovenia-kuumeen ympäristöönsä niin onnistuneesti, että Sloveniaan oli päästävä! Tuolloin matkaan lähti siis meidän perhe: minä ja puoliso sekä lapset (tuolloin 4,5 ja 2 v), pikkuveljeni ja äitini sekä isäni.

21.7 lähdettiin matkaan. Aamupäivälennolla lennettiin Ljubljanaan ja majoituttiin Alibi-hostelliin ihan keskustaan joen varteen. Lentokentältä ajettiin keskustaan lentokenttätaksilla, maksoi meiltä seitsemältä 45e. Kierrettiin vähän Ljubljanaa ja käytiin syömässä paikallisessa ravintolassa, jota en voi kyllä suositella kenellekään. Tarjoilija oli ällön lipevä ja laskutti vielä (ei edes kovin kummoisesta) palvelusta kuitin ohi 5e. Naureskeli vaan meidän tippikolikoille. Missään muualla ei sellaiseen onneksi törmätty, vaan muualla henkilökunta oli tosi ystävällistä.

Perjantaina lähdettiin bussilla Postojnaan, jossa käytiin luolissa. Lapset jäi mummon ja enon hoiviin (kun mummo ja eno oli luolat nähnyt jo aikaisemmin). Hyvä niin, koska luolille on keskustasta n. kilometrin kävely ja muksut oli reissaamisesta ja kuumuudesta jo aika poikki. Lisäksi luolissa liikkuva juna menee aika haipakkaa ja siellä kaikuu ja on hämärää, eli herkille lapsille en suosittele. (Tosin joillakin oli mukana sellainen muutaman viikon ikäinen vauva!! oli sentään huopaan kääritty, kun lämpötila luolissa on n.9c) Rattailla tai liinan kanssa siellä olisi voinut liikkua, mutta betonilattia oli paikoitellen melko liukas, että hyvin kengin varustautuminen on paikallaan.

Postojnasta jatkettiin bussilla Piraniin, jossa vietettiin viikonloppu. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä Portoroziin tai Lucijaan hiekkarannalle uimaan, sekä leikkikentille leikkimään mutta oli viileän sateinen päivä, niin se jäi väliin. Lauantaina kyllä lapset ui Piranissa kivirannalla ja se oli niistä ihan mahtavaa. Piranissa majoituttiin Val Hosteliin, mikä oli ihan siisti paikka. Tosi ystävällinen henkilökunta, yhteiskeittiö ja pesukone käytettävissä sekä aamupala sisältyi hintaan. Piran on tosi kaunis kaupunki, jota usein verrataan venetsiaan. Mieleen kyllä tuleekin italialaiset elokuvat, kun kapeilla kujilla liehuu pyykit kuivumassa talojen ikkunoista ja mukulakivikadut on paikoitellen niin kapeita, että rattailla juuri ja juuri pääsi liikkumaan. Meidän piti lauantaina käydä iltalian puolella, mutta viikonloppuisin bussiyhteydet oli niin onnettomat ettei sitten jaksettu lähteä. Mummo vei lapset rannalle viihtymään, kun minä, puoliso ja pikkuveli ajeltiin bussikyydillä Koperiin shoppailemaan.


Maanantaina palattiin Ljubljanaan. Tiistaina vierailtiin pienellä katujunalla Ljubljanan linnassa (josta palattiin köysiratavaunulla alaspäin) sekä markkinoilla, ja keskiviikkona käytiin eläintarhassa. Mukava paikka, mutta jos meinaa saada johonkin suuntaan bussikyydin, niin liput pitää ostaa etukäteen Trafika-kioskista! Me jouduttiin kävelemään molempiin suuntiin ja päivä oli tosi helteinen. Torstai oli epävakainen päivä. Kierreltiin kaupunkia ja shoppailtiin vähän. Perjantaina matkustettiin kotiin. Ljubljanassa majapaikkana meillä oli penzion Pod Lipo, jota kyllä voin suositella! Huoneissa oli omat vessat ja kylppärit, tietsikka nettiyhteydellä, telkkari ja jopa pieni jääkaappi! Yhteiset tilat oli siistit ja viihtyisät, ja aamiaista syötiinkin aina pensionaatin yhteiskeittiössä. Takaisin lentokentälle mentiin kans tilataksilla, respa tilasi sen meille, ja kyyti maksoi 30e.

Slovenia on tosi siisti maa, ja mut yllätti se, miten hyvin joka paikassa puhuttiin englantia. Siis ihan pienissä kuppiloissa kaupungin ulkopuolellakin, ja ihan vanhatkin ihmiset. Suosittelen lämpimästi, koska välimatkat on lyhyitä ja nähtävää on paljon vuoristoista merenrantaan. Julkisilla liikkuminen on helppoa. Bussiaikatauluja löytyy täältä: Bussiyhteyksiä

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Lennusadam-lentosatama

Vuosi sitten elokuussa -14 juhlistettiin puolison syntymäpäivää pienellä Tallinnanmatkalla. Yövyttiin Hotelli Kreuzwaldissa, koska haluttiin ottaa auto mukaan maihin mutta kuitenkin liikkua jalan keskustassa. Pääkohteena meillä oli lentosataman museo. (http://lennusadam.eu/fi/ ) Ollaan molemmat kiinnostuneita sotahistoriasta, ja tuolloin vaihtuvana näyttelykohteena oli satavuotias jäänmurtaja.
Tykkään näistä uusista interaktiivisista museoista, joissa on kiinnitetty huomiota esineiden esillepanoon ja sisustukseen kokonaisvaltaisesti. 

Näyttelyn kohokohta on iso sukellusvene, jonne pääsee tutustumaan sisällekin. Meillä kävi tuuri, ettei näyttelyssä ollut ruuhkaa, koska sukellusveneen sisätilat mahtaa olla ruuhka-aikoina sangen ahtaat. Nyt tiloihin oli helppo tutustua kun veneessä oli lisäksemme ehkä kaksi ihmistä ja nekin eri päässä alusta. 

Museoon on helppo mennä: kohteen löytää helposti, siellä on isot parkkipaikat, palvelua saa hyvin englanniksi (en muista saiko peräti suomeksikin!) ja museoesitteet on myös suomen kielellä. 


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Would You like to have a nice cup of tea darling?

Keväällä tulee aina ikävä Lontooseen. Olen käynyt siellä kolme kertaa: vuosina 2001, 2013 ja 2014. En oikein osaa selittää itsellenikään, mikä siinä oikein viehättää, mutta olettaisin että yksi syy on erilaisuus: kaikki matkani tuohon samaan kaupunkiin ovat olleet täysin erilaisia:
Ensi kertaa kuvittelin meneväni meluiseen asvalttiviidakkoon, joka kuhisee ynseitä brittejä, mutta kohtasinkin keväthelteisen, vehreän suurkaupungin, jossa puheensorina täytti pubit ja pukumiehet seisoskelivat tuoppi kädessä suosikki"olohuoneensa" edessä vilkkaasti jutellen. Se oli pikkukaupungin tytölle silmiäavaava kokemus. Majoituttiin tuolloin opiskelukaverin kaverin vanhempien luona Pohjois-Lontoossa. Siellä päästiin tutustumaan mm. pubikulttuuriin Tally Ho- cornerissa, jolla on pitkät historialliset perinteet. Niistä kerrotiin meille tietenkin asianmukaisella ylpeydellä. 
Keväällä 2013 matkasin Lontooseen pikkuveljeni kanssa. Etsittiin kohdetta, minne päästäisiin kohtuulliseen hintaan, ja Norwegian ilmoitteli 110€:n menopaluulippua. Yövyttiin Hyde Parkin kupeella pienessä studiohuoneessa, ja keskityttiin kulttuurielämyksiin: british museum, luonnontieteen museo, sekä paikallinen ruokakulttuuri tietenkin. Ja shoppailu. 
Vuotta myöhemmin syksyllä palattiin veljen kanssa Lontooseen shoppailemaan. Kierrettiin Oxford streetin lisäksi Spitalfields marketilla, Harrodsilla, Hammersmithin ostarilla sekä covent gardenissa.
Tuolloin kierrettiin myös kirppareita, käytiin katsomassa Tower Bridgeä ja London Dungeons-show, josta olin vuotta aikaisemmin kieltäytynyt. En ole kauhun ystävä, mutta historia kiinnostaa, eikä tuo dungeons ollut minusta pelottava lainkaan. Ihan hauska show lähinnä. 
Majoituttiin Travelodge-ketjun hotellissa Liverpool street stationin lähellä. Perushotelli edulliseen hintaan. Voin suositella kaikille joille riittää pienehkö kahden hengen huone ilman krumeluureja. Huone oli ihan siisti ja oma kylppäri ja vedenkeitin oli plussaa. Löydettiin tarjous ketjun omilta sivuilta 59 puntaa/yö/2hh. Joskus ketjulla on jopa 29 punnan tarjouksia.