sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Suruliputus

Emalimatkat pitää tänään hiljaisen hetken mummoni ja pappani muistolle. Innostukseni maailmaa kohtaa on peräisin heidän uteliaasta ja elämänhaluisesta asenteestaan. Kuvaavaa on, että viimeisen kerran kun vierailin papan luona, tutkimme yhdessä kartastoa 1920-luvulta ja juttelimme niistä matkoista, mitä hän oli mummon kanssa tehnyt. Samoissa paikoissakin oltiin käyty, hän Jugoslavian aikaan, minä silloin kun maa oli jo muuttunut Sloveniaksi. 
Pappaan ja mummoon liitän myös paljon matkamuistoja: unkarilaisen folklore-mekon, kirjavan Kypros-pyyhkeen, puiset maatuskat ja papan nahkavyön jossa luki Jerusalem. 
Hilja ja Lauri. Olen kiitollinen että sain kasvaa kanssanne. Olette mukanani jokaisella matkallani. Teidän ansiostanne maailma jaksaa minuakin hämmästyttää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti