torstai 30. heinäkuuta 2015

Otteita vanhoista matkapäiväkirjoista: Kööpenhamina 2013

Kuopus Nyhavnilla

Meidän matkasuunnitelmat elää aina pitkin vuotta. Ensin on haave, sitten suunnitelma, ja sitten kun aletaan toteuttaa, astuu realiteetit kuvaan. Rajoittavina tekijöinä toimivat aika, raha ja perhepoliittiset kysymykset. Vieläpä tuossa järjestyksessä. Ennen esikoisen eskarin aloitusta haaveiltiin Legoland- reissusta. Majoitukset oli katsottu -osa varattukin- valmiiksi ja lautta-aikataulut selvitetty. Ideana oli, että oltaisiin ajettu Suomen ja Ruotsin halki Tanskaan, oltu Legolandissa pari päivää ja ajettu takaisin. Toisin kävi. Keskimmäiselle lapselle iski autoangsti, joten pitkää automatkaa ei voinut ajatellakaan huutavan neljävuotiaan kanssa. Suunnitelma b: Lentäen Kööpenhaminaan, junalla Vejleen, bussilla Legolandiin. Sitten käänsimme katseemme taas realiteetteihin: 2v, 4v ja 5v, rattaat sekä matkatavarat. Lentokentältä junaan, junasta bussiin ja jatkuva Legoland- jännitys pinnassa..... Not a good idea.
Reissumme suuntautui kuitenkin Tanskaan, Blue1:n tarjouslentojen siivin. Kööpenhaminassahan on Tivoli, ja lähistöllä Bakkenin huvipuisto. Majoitus otettiin Scandicin kesäalesta, ja ma-pe Scandic Sydhavnissa maksoi n.350e meiltä viideltä.

Valby-park

 Ensimmäinen Kööpenhaminapäivä vietettiin Valby-parkissa. Siellä on suurensuuri leikkialue grillauspisteineen ja eväspöytineen. Oikein kiva paikka!

Lisäksi kävelymatkan päässä on erilaisia puutarhoja kukkaistutuksineen, ja jonkilainen puutahanäyttelykin. Myös rantaan pääsee portaita pitkin. Varsinaista hiekkarantaa ei ole, tosin hiekkapohjainen ranta portaiden päässä. Muutamia ihmisiä näkyi uimassakin. Myös frisbeegolf-rata löytyy.

Tivolin maailmanpyörän maisemaa

 Sydhavnista pääsee kulkemaan lähijunalla kätevästi keskustaan. Copenhagen-kortilla saa kulkea julkisilla ilmaiseksi, ja sisäänpääsy moniin nähtävyyksiin on ilmainen. Kortti on hintava, mutta niin ovat sisäänpääsymaksutkin. Lapsiperheen kannattaa huiomioida, että Copenhagen- korttiin kuuluu lapset mukaan, ja ilman sitä joutuu ostamaan lastenliput nähtävyyksiin.
Kööpenhamina-kortin sivuilla on kätevä laskuri, jonne voi syöttää aikomansa nähtävyydet ja katsoa kannattaako kortin osto. Me käytiin viikon aikana Tivolissa, Den Blå Planet-akvaariossa ja eläintarhassa, sekä käytettiin paljon julkista liikennettä. Meille laskuri laski säästöksi jopa pari tuhatta kruunua.
Toisena kööpenhamina-päivänä hypättiin junaan ja käytiin katselemassa ihastuttavaa Nyhavnia. Juuri sitä maisemaa, mikä Kööpenhaminasta aina esitetään. Iltasella tehtiin vierailu Tivoliin. Tykkään sen tunnelmasta, vaikka en niin laitteista välitäkään. Tivolissa on myös kivat leikkialueet pienille. Tosin pienten laitteita ei ole kauheasti. 
Tivolissa kannattaa syödä pehmikset Ismejerietin jäätelöbaarissa. Supersöötti paikka.

Borgbjergsvej ja lähikauppamme.
Kolmas Kööpenhaminapäivä vietettiin eläintarhassa. Eläintrhaksihan se on ihan mukava ja siisti paikka. Muutamille eläimille olisin suonut virikkeellisemmät elinolosuhteet, mutta esim. jääkarhu oli ihan huikea. Ensin luulin että se on valtavan onneton, mutta se odottikin ruokaa. Oli upeaa katsella miten niin massiivinen eläin liikkuu vedessä valtavan sulavasti. Ja miten isot tassut sillä on!
Kööpenhaminan eläintarha on suuri. Siellä on myös paljon ihmisiä. Kannattaa varata mukaan vesipulloja ja eväitä. Ruokapaikat oli ainakin meidän vierailun aikaan elokuun alkupäivinä ihan täynnä porukkaa, eikä se ruokakaan kovin ihmeellistä ollut.

Viimeisenä päivänä oli vuorossa Den Blå Planet- akvaario
Pienintä alkuun vähän pelotti akvaarion hämärät sisätilat ja runsas ihmismäärä. Me oltiin paikalla heti ovien avauduttua, ja niin oli moni muukin! Onneksi suurin osa ruuhkasta muodostui meidän selän taakse. Ihan mielenkiintoinen paikka, vaikka lapset alkuun vähän oudoksuivat isoja kaloja ja akvaarioiden läpi kulkevia käytäviä. Oli se kuitenkin aika makeeta, kun valtava rausku ilmestyi yhtäkkiä pään yläpuolelle uimaan. 
Kaiken kaikkiaan meillä oli heino reissu Kööpehaminaan, vaikkei nyt sinne Bakkenille sitten päädyttykään. Onpahan syy matkustaa Kööpenhaminaan toisen ja ehkä kolmannenkin kerran. Emalimatkat voi lämpimästi suositella lapsiperheille Kööpenhaminaa: Siistiä ja skandinaavista, lyhyt lento ja ystävällinen palvelukulttuuri. Kuitenkin tarpeeksi vierasta, että tuntee olevansa ulkomailla.

Tanskalaiset on ihania, välittömiä ihmisiä, jotka alkavat jutella niitä näitä kadulla. Lapsia tosin alkuun hämmästytti, kun joku vieras aikuinen saattoi yhtäkkiä kadulla alkaa jutella heille, hymyilivät ja jopa silittivät ohimennessään. Eikä haitannut, ettei me puhuttu tanskaa eivätkä he englantia. Ystävällisyys on universaali kieli.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ciao Bella Italia!



Seuraava matkakohteeni on Venetsia.
Ikinä aikaisemmin en ole Italiassa käynyt, ja vaikka en erityisemmin keräilekään maapisteitä, on kiva mennä pitkästä aikaa johonkin uuteen maahan. Tällä kertaa matkaseurakseni lähtee äiti ja pikkuveljeni Jussi. Tai oikeastaan muotoilin lauseen väärin. Tämä on oikeasti meidän äidin joulu- syntymäpäivä- ja äitienpäivälahjamatka, joten minä ja Jussi lähdemme Hänelle matkaseuraksi. 
Käynnissä on esityö: kivojen kahviloiden, ostospaikkojen ja kiinnostavien nähtävyyksien etsiskely. Fiilistelyssä auttaa epäpätevät matkaoppaat:

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Miten vähällä pärjää?


Pakkaaminen on yksi lempiaiheitani, joskaan ei lempipuuhaani. Tai tavaroiden pakkaaminen vielä luonnistuu, mutta purkaminen on maailman tylsintä ja viheliäisintä hommaa. 
10 yötä kestänyt junamatkamme tapahtui pelkkien käsimatkatavaroiden voimin, ideana ettei lasten tarvitse vielä huolehtia omista tavaroistaan. Tosin esikoinen osti itselleen Bratislavasta repun ja huolehti loppumatkan ajan omista tavaroistaan täysin itsenäisesti. Läpäisi testin siis ja saa ottaa seuraavalle reissulle oman repun jos haluaa. 
Kantovälineinä meillä oli miltecin assault pack, isompi koko (varustelekalta tilattu) sekä minun kettureppuni, keltainen fjällräven kånken (scandinavian outdoor Storesta). Lasten tavaroille otettiin matkaan skip hopin pöllöreppu. Kuvassa kaikki kantolaitteemme lähtökuopissaan. Pakkauspusseina käytettiin Outnorthin alesta tilattuja Urbergin vihreitä (myydään useamman pussin setissä) pakkauspusseja sekä Sea to Summit 8 litrainen minun vaatteille ja 4- litrainen kuopuksen vaatteille. Puoliso kokeili marketin rullattavaa matkamallista tyhjiöpussia ja se toimi aivan erinomaisesti. 
Vaatteita pakattiin matkaan vain vähän, koska ne painaa ja vie tilaa. Katsottiin jo varatessa, että Brnon, Bratislavan ja Budapestin majoituksissa on pesukoneet. Niitä tuli käytettyäkin, ja hellesäässä pyykit kuivuikin äkkiä. Kesällä matkatessa ei paljoa vaatteita tarvitsekaan, etenkään jos ei meinaa urheilla, ei mennä vuoristoon tai luoliin ja jos säätiedotukset lupailevat silkkaa päivänpaistetta. 
Itselläni oli matkassa pellavaiset polvihousut sekä shortsit lähtiessä jalassa olevien puuvillahousujen lisäksi. Paitoja oli kolme teepaitaa, yksi hihaton tunika sekä huppari, joka pyöri repun pohjalla Suomesta lähdön jälkeen ja jonka puin taas tulomatkalla lentokoneessa päälleni. Ohut neuletakki olisi ollut tilankäytöllisesti fiksumpi ratkaisu, mutta huppari-ihminen on reissussakin huppari-ihminen. 
Kenkinä toimi karrimorin nahkaiset urheilusandaalit. Uikkareita tai pyyhkeitä ei otettu, koska uimapaikoista ei ollut varmuutta ja kaikissa majoituksissa oli pyyhkeet sekä muut liinavaatteet valmiina. Näin ollen mitään makuupusseja tai muita vastaavia ei myöskään raahattu. 
Lapsille otin matkaan vaatetta n. Kolmeksi päiväksi. Tälle matkalle olisi alusvaatteiden lisäksi riittänyt pelkät kaksi kesämekkoa: toinen pidossa ja toinen pesussa. Mutta kun etukäteen ei voi olla varma säistä, niin heilläkin oli matkassa yksi pitkähihainen ja -lahkeinen vaatekerta. 
Vaatteiden lisäksi painoa reppuun kertyi tarvittavista varausvahvistuksista ja tulostetuista kartoista, iPadista, puhelinten latureista, pienestä arsenaalista hygieniatarvikkeita, pikapuuropusseista (aamupala) ja pyykinpesupulveripusseista. Tietenkin mukana kulki myös pieni kangaskassi, jossa oli hyvä ottaa eväät mukaan junaan tai kantaa kauppaostoksia. 

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Aarteita Budapestissa

Margitin saarella sijaitsee erinomainen leikkipuisto, ja kauppahallia vastapäätä sijaitsevan Fövam terin laidalla nököttää pieni leikkipaikka. Iltakävelyllä löydettiin kolmas aarre: Kiraly utcan ja Kazinczy utcan risteyksessä sijaitsee mukava leikkipuisto isojen kivitalojen varjossa. 
Lasten reissun huippuhetkiä. 


Myös Varosligetin leikkipuisto sai meidän lapsimatkustajilta paljon tähtiä:





Margitin saarella


Bratislavasta Budapestiin ostettiin vahingosta viisastuneena paikkaliput. Matka taittui ilmastoidussa loossissa, ja maksoi 16.50/ aikuinen +2€ paikkalippu ja kesti 2h 40min. Täytyy sanoa että se investointi kannatti. Oli vähän sydäntä raastavaa häätää meidän loossista kuumissaan rinkkoja raahanneet nuoret reilaajat pois, mutta minkäs teet. Omat lapset oli tärkeämpiä saada istumaan. Juna oli taas ihan täynnä ja kolmenkymmenen asteen ulkolämpötila tuntui ilmastoinnista huolimatta. 
Tällä kertaa katseltiin horisontissa pieniä Karpaatteja ja Unkarin rajalla Tonavan vartta. Juna saapui Budapestin Keletin juna-asemalle täsmällisesti ja siitä lähdettiin etsimään majoitusta. Millenium serviced apartmentsin respa löytyi ja kämppä saatiin ja löydettiin sekin parin korttelin päästä. 

Mutta Budapestissa on kuuma! Tällä hetkellä mittari näyttää 38 astetta. Varjon puolella. Käytiin aamupäivästä pakoilemassa hellettä Margitin saarella, jossa lapset sai telmiä leikkipuistossa sekä ihastella suihkulähteitä ja me aikuiset saatiin vaan olla varjossa. 

Maistettiin myös langnosia, perinteistä unkarilaista leipää, joka uppopaistetaan öljyssä ja päälle lastataan erilaisia täytteitä. Meidän versiossa oli hapankermaa ja juustoa. Maistui hyvältä vähän syödä suolaista helteestä huolimatta.  
Margitin saarella on myös maauimala, joka oli aivan tupaten täynnä ihmisiä. Meidän lapset vilvoitteli muiden puistossa kirmaavien mukuloiden kanssa nurmikon sadettajissa. Universaali leikki kautta sadettimien historian. 

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Rantaleijonana Bratislavassa

Helteellä kaikki Bratislavalaiset pakkaavat makuualustan, aurinkorasvan ja vesipullon rantakassiin, ja nousevat nelosen ratikkaan suuntana Zlate Piesky. Pikkuruinen järvi täytyy iloisista pulikoijista, ja puiston puiset aurinkotuolit auringonpalvojista. Kioskilta saa ostaa hampurilaisia ja kylmiä juomia (myös väkeviä viinoja) edulliseen hintaan. (Suomituristia varmaan ilahduttaa tieto, että tässä paratiisissa olut on halvempaa kuin vesi!)
Lapsille on leikkipaikkoja, ja aikuisille urheilullisille sporttipuisto vempeleineen. 
Uimakopissa voi vaihtaa vaatteensa speedoihin ja uinnin jälkeen uimakopin takaisessa suihkussa voi huuhtoa itsensä ennen pukeutumista. 
Liian kuumalla kelillä voi käydä vilvoittelemassa viereisessä ostoskeskuksessa, jossa on ihanasti ilmastointi. 


Bratislava, kuuma ystävämme.


Vuonna 2008 oltiin puolison ja esikoisen (1.5v tuolloin) kanssa junamatkalla Budapest-Sopron ja Sopronista tehtiin yön yli retki Wieniin ja Bratislavaan. Bratislavassa oli tuolloin 36 astetta lämmintä. Tällä kertaa hellelukemat ei ihan sinne asti kiipeä, mutta kyllä tämä 30 astetta tuntuu lähes ahdistavan kuumalta suomen kylmän ja sateisen alkukesän jälkeen. 
Eilen tultiin junalla Brnosta Bratislavaan. Matka kesti 1.5 h ja maksoi 10.40€ aikuisilta, 5.20€ lapsilta (6-9v). Juna oli ihan täynnä, ja kaduttiin ettei oltu varattu istumapaikkoja. Minä istuin kuopuksen kanssa vapaalle paikalle loossiin ja kun breclavissa vapautui pari paikkaa niin päästiin koko porukka sulloutumaan samaan loossiin.
Bratislavassa ostettiin linja-autopysäkin automaatista liput paikallisliikenteeseen. Joku laitapuolen kulkijalta vaikuttava mies neuvoi meille ystävällisesti, että meidän kannattaa ottaa 1.30€ maksavat aikuinen+lapsi- liput. Pienin matkusti ilman lippua. 
Hauska sattuma oli sekin, että meille muille myytiin junaliput Brno-Bratislava, mutta pienimmälle (3v) oli kirjattu lippu vain Kutyyn saakka. Kaksi konduktööriä tarkisti meidän liput mutta kukaan ei puuttunut asiaan. No, nolla korunaahan se lippu maksoikin, mutta naureskeltiin että Ibu matkustaa jo pienenä pummilla junassa. 




perjantai 3. heinäkuuta 2015

All the way to Brno

Ceske Budejovicesta matka jatkui junalla helteiseen Brnoon. Puoliso pisti heti asemalla ilmastoinnin päälle, eli avasi ikkunat vaunun molemmin puolin. Muuten olisi ollut erittäin tukalat 4.5h. Kesäkeleillä kannattaa varata paljon juomista matkaan, sillä tässä junassa ei tarjoilua ollut. 
Junalippu 2 aikuista, 2 lasta (6-9v) ja yksi ipanalippu (0-5v) maksoi 889kc. 
Matkaan lähdettiin klo 10:04 junalla ja perillä oltiin 14:35. Lasten kanssa luettiin kirjaa ja katseltiin maisemia. Pienin otti päiväunet ja esikoinen kuunteli spotifyta offline-tilassa. Eväät syötiin tietysti kanssa ja vierailtiin tosi jännittävässä junan wc:ssä, jossa kolisi ja paukkui ja vesihana toimi lattiapolkimella. Vessapaperikin oli kovin erilaista kuin meillä Suomessa. 





torstai 2. heinäkuuta 2015

Päiväretkellä Krumlovissa

Tehtiin Ceske Budejovicesta (CB) päiväretki Cesky Krumloviin, joka on ihanan idyllinen Unescon maailmanperintökohde. 
CB:stä Krumloviin kannattaa mennä bussilla, koska juna-asema sijaitsee aavistuksen syrjässä kaupunkiin nähden. Me jäätiin bussista Spicakin pysäkillä, josta nousee silta ison tien yli suoraan vanhaan kaupunkiin linnan puolelle kaupunkia. Busseja kulkee n. tunnin välein ja liput ostetaan kuskilta. Laituritiedot näkee alakerran infopisteen taululta. Aamulla klo 9 bussi lähti laiturilta 1, seuraava olisi lähtenyt laiturista 2. 
Matka maksoi aikuiselta 32 kc ja 6-15 vuotiaalta lapselta puolet aikuisen hinnasta. 
Spicakin pysäkiltä käveltiin kaupunkiin kauniista portista ja linnalle kaartuu tie oikealle. Vallihaudassa asustelee karhu, jolle voi lahjoittaa muutaman korunan, jotta karhuparka saisi elää mukavammissa olosuhteissa. 
Linnan läpi käyskenneltyään voi kaartaa oikealle ja pientä polkua ja portaita alas, ja pientä puusiltaa pitkin vanhaan kaupunkiin. Puusillan jälkeen on muutama mukava myllyravintola, joissa voi nauttia hyvää ruokaa ja virvokkeita. Katua eteenpäin jatkaessa löytyy bankomat, koska ravintoloihin ei käy kortti. 
Vasemmalle kun kaartaa Dlouha-kadulle ja jatkaa sitä pikku kujia eteenpäin löytyy vanhan kaupungin aukio. Jos jatkaa suoraan kulkematta aukion kautta, ja kääntyy T- risteyksestä vasemmalle, päätyy vanhan kaupungin toiselle reunalle   Siellä on nätti silta ja näköalapaikkoja. Kun jatkaa eteenpäin ja vasemmalle, löytyy myös Autobusova Nadrazi, josta voi ostaa liput takaisin CB:een. Meillä tähän lenkkiin lasten kanssa kävellen ja syömisineen meni noin kaksi ja puoli tuntia. Takaisin palattiin klo 12:30 bussilla. 
Dobrou chut!

Tsekin hintatasosta sananen:
Ceske Budejovicessa käytiin pizzeriassa pizzalla, vanhan kaupungin aukiolla. Neljä pizzaa, yksi olut ja neljä limpparia maksoi 660kc. Eilen illalla syötiin vähän syrjemmässä, kanavan varressa "myllyravintolassa". Annos spagettia, kahdet ranskalaiset, pizza, olut, iso cola, vissy ja kaksi mehua maksoi 456kc. 
Iltapalatarpeet, eli sämpylöitä, tuoremehua, vettä, kinkkua ja juustoa maksoi n. 6€ kaupasta. Jäätelökioskilla pienet pehmikset 15-25 kc. 
Täällä syrjemmässä ei kovinkaan hyvin englantia puhuta. Saksaa jonkin verran ja sitten mun olemattomalla tsekin kielelläni ja elekielellä on hoidettu loput. Esim. Bussitietojen saaminen Krumlovin asemalla meni suurin piirtein niin että minä sanon rouvalle Ceske budejovice ja hän kirjoitti pienelle muistilapulle kirjaimet: 12:30 ja 21 eli lähtee laiturista 21 klo 12:30. Matkailu ❤️