torstai 4. elokuuta 2016

Pärnu, osa 3: Lottemaa!

Toinen päivä Pärnussa vietettiin rannalla ja leikkipuistossa. Iltapäivällä käytiin ajelulla Kilingi-Nömmessa ja Möisakulassa. Illalla käytiin syömässä grilliravintola La Bocassa. Mukava paikka mutta todella ruuhkainen ja ruokia sai odotella. Ruoka oli kuitenkin hyvää. Keskimmäinen kruunasi La Bocan ranskalaiset maailman parhaiksi, eli rantakioski joutui luopumaan tittelistään. Makuun saattoi vaikuttaa myös pitkä odotusaika, lapsilla oli jo kova nälkä kun annokset tuotiin. 

Neljäntenä päivänä reissattiin Lottemaahan. Pärnusta ajettiin Riikaan menevää maantietä pitkin ja Lottemaan kyltit tulivat vastaan oikealla puolella tietä. 
Auto jätettiin parkkipaikalle (2€/vrk), ja parkkipaikan lippukioskista ostettiin liput koko perheelle. Lippujen hinnat, kartat jne täältä:
http://lottemaa.ee/fi/

Parkkipaikalta on puistoon matkaa 800m, mitta puistoon pääsee pienellä kaupunkijunan tyyppisellä kulkuneuvolla (1€/hlö/suunta). Hellepäivänä pikkulapsiperheelle tuo juna oli aivan erinomainen vaihtoehto, koska puisto on suuri ja siellä on paljon puuhaa. 
Meidän lapset 4, 7 ja 9v, tykkäsivät erityisesti kiipeilyradoista, jotka päättyivät vaijeriliukuun. 

Meitä aikuisia viehätti nuo värikkäät rakennukset ja kivasti rakennettu miljöö. 

Puistossa oli paljon järjestettyä ohjelmaa, toki viron kielellä. Lotte- elokuvan hahmoja liikkui alueella paljon, ja he huomioivat kivasti lapset. 
Lottemaassa on myös uimaranta. Mekin käytiin se testaamassa, mutta iltapäivästä alkoi taivaalle kerääntyä niin synkkiä pilviä, että uiminen jäi lyhytaikaiseksi iloksi. Lähdettiin kävelemään rannalta portille, ja kun pääsimme paluujunaan, alkoi sataa aivan kaatamalla. Erinomainen ajoitus siis. 


maanantai 1. elokuuta 2016

Pärnu, osa 2

Yhden Tallinnanyön jälkeen jatkettiin matkaa Pärnuun. Koska Viron maaseutu on mulle ehtymätön inspiraation lähde ja nostalgiamatka, ajeltiin pienempien teiden kautta. Pysähdystauko pidettiin Raplassa, jossa käytiin ihastelemassa vanhaa kivisiltaa, kirkkoa, kaunista vanhaa sairaalarakennusta ja ostamassa jäätelöä. 
Pärnuun saavuttiin iltapäivällä, ja huoneisto Suur-Sepa-kadulla löytyi helposti. Sain myös vanhan mummon iloiseksi puhumalla hänelle Viroa. Tokikaan kovin syvällistä ja polveilevaa keskustelua ei minun taidoillani aikaiseksi saa, mutta tuli hyvä mieli kun toinen oli aidosti iloinen mun "kyvyistä".
Majoituttuamme alkoi vatsa kurnia ruokaa, ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Olin jos ennalta katsonut Pärnusta osoitteita, joissa kasvissyöjällekin löytyisi sapuskaa, ja todettiin että kehuja kerännyt Kohvik Kroon sijaitsee melkein nurkan takana (eli 500m:n päässä). 
Viron tapaan tyypillisesti Kohvik (kahvila) tarjoaa myös ruokaa ja juomaa. Vegaanisia vaihtoehtojakin on useampia. Ruoka oli oikein hyvää ja täyttävää, ja palvelukin miellyttävää. Keskimmäiselle lapselle iski vain paha annoskateus, kun esikoiselle kannettiin eteen niin hieno nakkivarras. 
Kun saatiin mahat täyteen, oli aika suunnata mission pariin ja suunnata rannalle. 
Matkalla lomakotiin vierailtiin vielä Riia maanteen varrella kirpputoreilla sekä Nuku Riided- eli nukenvaatekaupassa. Tämä on oikeasti ompelimo, jossa valmistetaan vaatteita käsityönä erilaisille nukeille. Aikaisempina vuosina on ollut myynnissä myös barbien tai nukkekodin kalusteitakin. Lapset ostivat Baby borneilleen asustekokonaisuudet ja sitten valittiin vielä veljelleni tuliainen, hän kun kerää nukkeja. 
Ensimmäinen ilta Pärnussa meni sitten uidessa. Merivesi oli ihanan lämmintä ja mukava pieni aallokko kellutti meitä. Iltapalaksi syötiin rannalla ranskalaisia ja puoliso pelmenejä. Keskimmäinen lapsista oli nimennyt rantakojun ranskalaiset edellisellä vierailulla maailman parhaiksi ranskalaisiksi, ja pitihän sitä maistaa vieläkö tittelin ansaitsivat. 

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Pitkästä aikaa reissussa: Pärnu

Pitkän ja polveilevan kevään jälkeen koitti viimeinkin kesä ja kesäloma! Ja kesälomamatka! Syksyn puolella meillä oli vaikka mitä suunnitelmia tälle kesälle, mutta loppujen lopuksi ne kaikki haudattiin ja otettiin missioksi viedä lapset mereen uimaan. Tokihan se onnistuisi Suomessakin, mutta Viro-fani ei jätä käyttämättä upeaa tilaisuutta siirtyä Suomenlahden eteläpuolelle. 
Siispä uikkarit kassiin, kassi autoon ja menoksi. Ensimmäinen yö varattiin meille erittäin tutusta Pirita Spa- hotellista. Sinne on helppo mennä autolla ja siellä on perhehuoneita viiden hengen tarpeeseen. Mitään erityistä hotellissa ei ole, tai on kylpylä tietty, jos sellaisia harrastaa. 
Vietiin tavarat hotelliin ja lapset vaihtoi uikkarit päälle, ja lähdettiin rantaan. Käytiin myös syömässä rantaravintolassa St Patricksissa. 

Ruoka oli ihan hyvää, kasvisvaihtoehtojakin listalla, jopa pari vegaanista vaihtoehtoa, joskaan ei kovin täyttävän oloisia annoksia. 
http://patricks.ee
Rantaravintolassa oli muuten aivan ihana tapetti, jossa lenteli ilmalaivoja. 
Uimisen jälkeen käytiin lähiselverissä jäätelöostoksilla. Sitten olikin aika mennä nukkumaan. 

perjantai 26. helmikuuta 2016

Vilnan kevätilta


Puolison kanssa muutama vuorokausi lomaa arjesta, suuntana keväinen Vilna. 
Varattiin matkapaketti ebookersin kautta, Finnairin lennot ja hotelli Amberton ihan Vilnan katedraalin vieressä. 
Lento kesti tunnin verran ja perillä oltiin jo illansuussa puoli kuuden maissa. 

Bussipysäkki löydettiin heti saapuvien terminaalin ulkopuolelta kylttejä seuraten ja siihen jäätiin odottelemaan bussia. 
Olin etukäteen katsonut, että bussilinja 88 veisi suoraan hotellillemme. Bussi oli kyllä liikaa odotettu, koska linja-auto numero 88 oli jonkinlainen tilataksin ja bussin rakkauslapsi, jota ajoi Vilnan töykein kuski. Koska kulkuneuvossa oli 88:n reittikartta sekä jonkinlainen leimauslaite oven suussa, uskoimme että kulkuneuvo oli oikea, annoimme kuskille kahden euron kolikon ja tämä työnsi meille kaksi lippua meihin vilkaisematta, saati että olisi puhunut yhtään mitään. Vähän aikaa pällisteltyämme tajusimme että liputhan pitää myös leimata. Bussikuski ei meidän toilailuistamme ollut kiinnostunut. Myöhemmin onneksi todettiin että hän oli harvinaisuus Vilnan bussikuskien joukossa. Toiset kuskit neuvoivat auliisti meitä ummikkoturisteja. 
Mennessämme bussi 53:lla ostoskeskus Akropolikseen tuli kuski ihan henkilökohtaisesti tarkistamaan että vanhanaikainen, käsikäyttöinen leimauslaite oli leimannut lippumme oikein. 
Vilnan lentoasema

Kolme päivää Vilnassa kului lähinnä katuja kävellessä. Kierrettiin vanhaa kaupunkia, Uzupiksen kaupunginosaa, kiivettiin Gediminasin kukkulalle, vierailtiin kahdessa ostoskeskuksessa (Europa ja Akropolis) ja käyskenneltiin Neris-joen vartta. 
Ravintoloista, joita testattiin, suositellaan lämpimästi Gediminas-kadun CanCan-pizzaa, Jurgis ir Drakonasia ja Bix Baras- "rokkibaaria"/ravintolaa. Jurgis ir Drakonasista sai jopa vegaanista pizzaa, eikä kasvissyöjä jäänyt nälkäiseksi muissakaan paikoissa. Ruoka-annokset sekä juomat kahdelle maksoivat n. 14-16€. Ison tuopin hinta oli 1.50-2€.
Bix Baras-ravintolan Falafelhampurilainen.

Uzupiksen katuja
Vaikea kuvailla Vilnaa kaupunkina. Ehkäpä sekoitus Varsovaa ja Tallinnaa. Vilnassa huomaa vielä sen, että vanhassa kaupungissa asuu ja käyskentelee paljon paikallisia. Etenkään näin helmikuussa ei turistiryntäyksiä näkynyt. Paljon on korjattu, mutta rappioromantiikkaakin löytyy edelleen. 
Sään puolesta olisi voinut ajankohta osua parempaankin saumaan, mutta ihastuttavaa oli, kun viimeisenä iltana jalkaudumme kadulle ja ilmassa leijui kevätillan tuoksu! Pieni, kuiva pakkanen, sinistyvä hämärä ja etäinen hiekan tuoksu. Sillä hetkellä -jos ei jo salakavalasti aiemmin- Vilna vei sydämeni. 

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Vain kuva edessä.

Uuteen paikkaan tutustuminen. Pitäisikö uuden kaupungin olla Tabula Rasa, ja mieleni tyhjä ennakkoasenteista? Eli kannattaako uudesta matkakohteesta ottaa selvää ennen sinne lähtemistä? Mielipiteitä lienee yhtä monta kuin reissaajiakin. Itse kuulun niihin, joille etukäteen suunnittelu on puolet matkan viehätyksestä. Heti kun matkakohde on päätetty ja lentoliput ostettu, etsin eteeni kartan, Googletan ruokapaikkoja, kokemuksia, nähtävyyksiä jne. Kirjoitan matkapäiväkirjaan apusanoja ja osoitteita, piirtelen pieniä mallikarttoja ja etsiskelen reittejä. Maihin, joissa ei käytetä euroja, teen RatesFX:n valuuttamuuntimen avulla oman valuuttataulukon, joka auttaa karkeasti hahmottamaan mitä mikäkin maksaa. 
Kaikesta etukäteen säätämisestä huolimatta jokainen uusi paikka on silti Tabula Rasa, ja jokainen matka näyttää samankin paikan aivan uudessa valossa. Aina jotakin pyyhitään pois ja uutta lisätään. Kuten jo Berliinissä tammikuussa totesin, viides kerta samassa paikassa ja taas avautui uutta ja ihmeellistä. Aina löytyy paikkoja joita en ole nähnyt.
Hävettää ehkä tunnustaa, mutta kun asuin Prahassa, en kertaakaan käynyt esim Petrinin kukkulalla. Enkä ymmärrä miksi, koska tykkään luonnosta ja näköaloista, joita molempia Petrin olisi tarjonnut. Jotenkin se ei vaan mahtunut suunnitelmiin silloin. Ja sitäpaitsi äitini on opettanut, että aina pitää jättää jotain seuraavalle kerralle. 


perjantai 15. tammikuuta 2016

Emalimatkat instagramissa

Lisää matkailukuvia instassa:
https://www.instagram.com/emalimatkat/

Harmaita päiviä Berliinissä


Tammikuisia, sateisia ja harmaita päiviä, mutta ne tuntuu paljon siedettävämmältä kun ne ottaa vastaan Berliinissä, minulle niin rakkaassa Berliinissä. Berliini on minulle se kaupunki, johon muuttaisin jos tilaisuus tulisi. <3

 Ensimmäinen päivä käveltiin Neuköllnissä, Karl Marx Strassella ja Sonnenalleella.
 Dönerillä piti tietysti käydä. Minun tapauksessa falafelilla, mutta tässä lihansyöjän annos.

 Görlitzer Parkin halki, oberbaumbrucken yli pohjoiseen, kohti Frankfurter torin valtavan kokoista Humana- kirppistä. 
Juuri oviaan lukitsevalle Berliinin muurin muistomerkille ja siitä Alexille, vanhalle ystävälle. Suosikkipaikkaani Berliinissä. 
Tiedättekö dokumentin tyypistä joka rakastui Eiffeltorniin? Ymmärrän häntä aina kun näen Berliinin tv-tornin. 

Toisena päivänä suunnattiin Spandauhun. Käytin katselemassa linnoitusta ja vanhaa kaupunkia. 


 Matkalla nähtiin ihan mielettömän hienoja metroasemia.
 Spandausta toiselle puolelle kaupunkia, nähtävyysajelu bussilinjalla nro 100 Tiergartenin halki Zoolta Brandenburger torille, ja kävellen Holokaustin muistomerkille, Potzdamer Platzille ja kohti uusia seikkailuja.

Tämä oli viides matkani Berliiniin, ja jokainen matka on ollut aivan erilainen. Tuntuu ettei kaupunki vieläkään ole näyttänyt minulle kaikkia puoliaan, vaan sillä on aina joku ässä hihassa seuraavan nurkan takana odottamassa, että se saa yllättää ja valloittaa minut uudestaan ja uudestaan.