perjantai 26. helmikuuta 2016

Vilnan kevätilta


Puolison kanssa muutama vuorokausi lomaa arjesta, suuntana keväinen Vilna. 
Varattiin matkapaketti ebookersin kautta, Finnairin lennot ja hotelli Amberton ihan Vilnan katedraalin vieressä. 
Lento kesti tunnin verran ja perillä oltiin jo illansuussa puoli kuuden maissa. 

Bussipysäkki löydettiin heti saapuvien terminaalin ulkopuolelta kylttejä seuraten ja siihen jäätiin odottelemaan bussia. 
Olin etukäteen katsonut, että bussilinja 88 veisi suoraan hotellillemme. Bussi oli kyllä liikaa odotettu, koska linja-auto numero 88 oli jonkinlainen tilataksin ja bussin rakkauslapsi, jota ajoi Vilnan töykein kuski. Koska kulkuneuvossa oli 88:n reittikartta sekä jonkinlainen leimauslaite oven suussa, uskoimme että kulkuneuvo oli oikea, annoimme kuskille kahden euron kolikon ja tämä työnsi meille kaksi lippua meihin vilkaisematta, saati että olisi puhunut yhtään mitään. Vähän aikaa pällisteltyämme tajusimme että liputhan pitää myös leimata. Bussikuski ei meidän toilailuistamme ollut kiinnostunut. Myöhemmin onneksi todettiin että hän oli harvinaisuus Vilnan bussikuskien joukossa. Toiset kuskit neuvoivat auliisti meitä ummikkoturisteja. 
Mennessämme bussi 53:lla ostoskeskus Akropolikseen tuli kuski ihan henkilökohtaisesti tarkistamaan että vanhanaikainen, käsikäyttöinen leimauslaite oli leimannut lippumme oikein. 
Vilnan lentoasema

Kolme päivää Vilnassa kului lähinnä katuja kävellessä. Kierrettiin vanhaa kaupunkia, Uzupiksen kaupunginosaa, kiivettiin Gediminasin kukkulalle, vierailtiin kahdessa ostoskeskuksessa (Europa ja Akropolis) ja käyskenneltiin Neris-joen vartta. 
Ravintoloista, joita testattiin, suositellaan lämpimästi Gediminas-kadun CanCan-pizzaa, Jurgis ir Drakonasia ja Bix Baras- "rokkibaaria"/ravintolaa. Jurgis ir Drakonasista sai jopa vegaanista pizzaa, eikä kasvissyöjä jäänyt nälkäiseksi muissakaan paikoissa. Ruoka-annokset sekä juomat kahdelle maksoivat n. 14-16€. Ison tuopin hinta oli 1.50-2€.
Bix Baras-ravintolan Falafelhampurilainen.

Uzupiksen katuja
Vaikea kuvailla Vilnaa kaupunkina. Ehkäpä sekoitus Varsovaa ja Tallinnaa. Vilnassa huomaa vielä sen, että vanhassa kaupungissa asuu ja käyskentelee paljon paikallisia. Etenkään näin helmikuussa ei turistiryntäyksiä näkynyt. Paljon on korjattu, mutta rappioromantiikkaakin löytyy edelleen. 
Sään puolesta olisi voinut ajankohta osua parempaankin saumaan, mutta ihastuttavaa oli, kun viimeisenä iltana jalkaudumme kadulle ja ilmassa leijui kevätillan tuoksu! Pieni, kuiva pakkanen, sinistyvä hämärä ja etäinen hiekan tuoksu. Sillä hetkellä -jos ei jo salakavalasti aiemmin- Vilna vei sydämeni. 

2 kommenttia:

  1. Kiva reissu ollut teillä, kelpais kyllä mullekkin. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
  2. Tottahan toki. :D Kiva reissu tosiaan. Välillä on hyvä ottaa irtiottoja arjesta yhdessä, niin muistuu mieleen miten mukavan tyypin kanssa sitä onkaan mennyt naimisiin. :)

    VastaaPoista