maanantai 1. elokuuta 2016

Pärnu, osa 2

Yhden Tallinnanyön jälkeen jatkettiin matkaa Pärnuun. Koska Viron maaseutu on mulle ehtymätön inspiraation lähde ja nostalgiamatka, ajeltiin pienempien teiden kautta. Pysähdystauko pidettiin Raplassa, jossa käytiin ihastelemassa vanhaa kivisiltaa, kirkkoa, kaunista vanhaa sairaalarakennusta ja ostamassa jäätelöä. 
Pärnuun saavuttiin iltapäivällä, ja huoneisto Suur-Sepa-kadulla löytyi helposti. Sain myös vanhan mummon iloiseksi puhumalla hänelle Viroa. Tokikaan kovin syvällistä ja polveilevaa keskustelua ei minun taidoillani aikaiseksi saa, mutta tuli hyvä mieli kun toinen oli aidosti iloinen mun "kyvyistä".
Majoituttuamme alkoi vatsa kurnia ruokaa, ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Olin jos ennalta katsonut Pärnusta osoitteita, joissa kasvissyöjällekin löytyisi sapuskaa, ja todettiin että kehuja kerännyt Kohvik Kroon sijaitsee melkein nurkan takana (eli 500m:n päässä). 
Viron tapaan tyypillisesti Kohvik (kahvila) tarjoaa myös ruokaa ja juomaa. Vegaanisia vaihtoehtojakin on useampia. Ruoka oli oikein hyvää ja täyttävää, ja palvelukin miellyttävää. Keskimmäiselle lapselle iski vain paha annoskateus, kun esikoiselle kannettiin eteen niin hieno nakkivarras. 
Kun saatiin mahat täyteen, oli aika suunnata mission pariin ja suunnata rannalle. 
Matkalla lomakotiin vierailtiin vielä Riia maanteen varrella kirpputoreilla sekä Nuku Riided- eli nukenvaatekaupassa. Tämä on oikeasti ompelimo, jossa valmistetaan vaatteita käsityönä erilaisille nukeille. Aikaisempina vuosina on ollut myynnissä myös barbien tai nukkekodin kalusteitakin. Lapset ostivat Baby borneilleen asustekokonaisuudet ja sitten valittiin vielä veljelleni tuliainen, hän kun kerää nukkeja. 
Ensimmäinen ilta Pärnussa meni sitten uidessa. Merivesi oli ihanan lämmintä ja mukava pieni aallokko kellutti meitä. Iltapalaksi syötiin rannalla ranskalaisia ja puoliso pelmenejä. Keskimmäinen lapsista oli nimennyt rantakojun ranskalaiset edellisellä vierailulla maailman parhaiksi ranskalaisiksi, ja pitihän sitä maistaa vieläkö tittelin ansaitsivat. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti